Hyvinvointivaltio on valtio, jossa valtiolle on annettu keskeinen rooli kansalaisten elintason ja toimeentulon varmistamisessa. Suomessa sosiaaliset oikeudet on kirjattu perustuslain 19 pykälään. Suomessa hyvinvointipalvelut ovat suuressa määrin kuntien vastuulla.
Joo-o! Tässä sitä eletään jo toista kuukautta täysin pennittömänä. Viime kuussa olin vielä opiskelija, enkä siksi saanut mistään mitään lisätukia. Sitten valmistuin työttömäksi ja tässä sitä ollaan.
Työttömänä 1.6. lähtien. Työkkäriin aika vasta ensi viikolla, jonka jälkeen Kelaan paperit. Sitten Kela käsittelee niitä kaikessa rauhassa viikkoja. Pahimmassa tapauksessa sieltä saa rahaa vasta ensi kuun puolella jos silloinkaan, jos he päättävät olla tavanomaisia vittunaamoja kuten yleensä.
Sossuun on viety papereita jo ajat sitten, mutta niistä puuttuu liitteitä. Asun poikaystäväni kanssa eli he haluavat häneltäkin jotain papereita, mitä ei ole todellakaan ollut helppo saada. Tänään viimein luulin pääseväni viemään loputkin paperit, mutta toisin kävi.
"Henkilö, joka käsittelee näitä papereita ei ole paikalla juuri nyt. En tiedä milloin on. Me emme voi näitä allekirjoittaa ja sitäpaitsi hakijan on itse oltava paikalla, jotta häntä voitaisiin haastatella"
- Joku hiton täti, kun yritin hakea koulun leimaa yhteen sossun paperiin poikaystäväni puolesta (koska työt).
Tässä uskottavasti käy vielä niinkin mukavasti, että kun (tai jos) saan loput paperit koskaan sossuun ja kun päätös sieltä tulee, en saa kuin muutaman hassun lantin, koska elän avoliitossa. Miksi he olettavat, että toisen siivellä eläminen on ensimmäinen ja kaikkein loogisin vaihtoehto? Se kun ei todellakaan pidä paikkaansa.
Luulisi, että hyvinvointivaltiossa ei tarvitsis nähdä nälkää. Toisin on sekin. Ei ole varaa maksaa puhelinlaskua eikä kotivakuutusta, vuokrasta puhumattakaan! Ei ole kertakaikkiaan varaa yhtään mihinkään! Mitä se sellainen elämä on? Päivät menevät siihen, että yrittää vain selvitä ja toivoa seuraavalta päivältä jotain parempaa. Vihaan tätä!
Tähän väliin haluan selvennykseksi sanoa, että en ole mikään kakkosluokan kansalainen. Kohdalleni on vain sattunut äärimmäisen huono tuuri. Elän kaupungissa, joka on yksi Suomen velkaisimmista. Sen vuoksi sillä ei ole vara palkata edes lähihoitajia. Vielä opiskeluni aloittaessa, se oli varma työllistäjä.
Ei tässä tällähetkellä muu auta kuin niellä kaikki paska ja tai hukkua siihen. Illalla saakin sitten taas itkeä itsensä uneen.
Nyt kuitenkin Rammsteinia krooniseen vitutukseen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti