Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 20. kesäkuuta 2013

My mind is muddy but my heart is heavy. Does it show?

Mitä enemmän sitä ajattelen, sitä enemmän vieroksun itseäni. Kuka ihme minä olen?

On niin paljon ollut aikaa ajatella ja möllöttää yksin kotona kun työtön olen. Nyt kuuntelen musiikkia ja James Bluntin sanat menee suoraan sydämeen. Joihinkin niistä pystyy samaistumaan niin helposti, että itku tulee väkisin. Toiset aiheuttaa muuten vain kylmiä väreitä ja sellaisia tunteita mitä en osaa sanoin selittää.

Näiden vuosien aikana on tapahtunut niin kamalasti kaikkea mikä on muuttanut omaa identiteettiäni niin paljon ja niin monta kertaa. Minut voisi melkein koota monesta eri ihmisestä. Välillä olen iloinen, toiveikas ja reipas. Välillä olen surullinen ja masentunut, aina itku kurkussa. Välillä olen hiljainen ja haaveileva. Välillä haalin ihmisten joukkoon ja välillä en edes halua puhua kenellekään.
Juuri tällä hetkellä olen hyvin herkällä päällä. En ole kovin toiveikas. Olen joka päivä surullinen, itken vähintään kerran päivässä. En jaksa olla ihmisten seurassa enkä jaksa hymyillä väkisin. Pelkään menettäväni tämän takia ystäväni ja ennekaikkiea poikaystäväni. En itsekään kestä itseni seuraa.

Haluaisin vain löytää itseni ja paikkani tässä maailmassa. Haluaisin vain syntyä uudelleen ja kokea sellaisen lapsuuden ja nuoruuden että se ei sattuisi vielä aikuisenakin. Haluaisin ystäviä ja olla hyvä ystävä, puoliso, sisko ja tytär.
Haluaisin taas nauraa sydämeni pohjasta ja hymyillä ilman pakkoa. Haluan aitoutta. Haluan olla onnellinen.

Kaikelle tälle voi yrittää löytää syitä nykyisyydestä, mutta eivät ne sieltä löydy. Kaikki on menneisyydessä, jota en osaa itse käsitellä.

Haluan jonkun, joka veisi tämän jatkuvan kivun pois sydämestäni ja toisi ilon tilalle. Haluan jonkun, joka ei taputa minua selkään lohduttaakseen, koska häneltä odotetaan sitä vaan siksi, että hän välittää ja arvostaa minua. Haluan, että hänellä olisi minulle niin paljon aikaa kuin tarvitsen sitä eikä  minun tarvitse jatkuvasti miettiä missä hänen ajatuksensa ovat? Joko hän on menossa pois?

Haluan elämän, jossa edes yksi unelmani toteutuisi.

Kunpa edes voisin elää tuollaista elämää edes unissani, mutta nekin ovat painajaisia.



Iina



I'm not calling for a second chance,
I'm screaming at the top of my voice.
Give me reason but don't give me choice.
'Cause I'll just make the same mistake again.
And maybe someday we will meet, and maybe talk and not just speak.
Don't buy the promises 'cause, there are no promises I keep.
And my reflection troubles me, so here I go.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Hyvinvointivaltio in my ass!

Hyvinvointivaltio on valtio, jossa valtiolle on annettu keskeinen rooli kansalaisten elintason ja toimeentulon varmistamisessa. Suomessa sosiaaliset oikeudet on kirjattu perustuslain 19 pykälään. Suomessa hyvinvointipalvelut ovat suuressa määrin kuntien vastuulla.

Joo-o! Tässä sitä eletään jo toista kuukautta täysin pennittömänä. Viime kuussa olin vielä opiskelija, enkä siksi saanut mistään mitään lisätukia. Sitten valmistuin työttömäksi ja tässä sitä ollaan.
Työttömänä 1.6. lähtien. Työkkäriin aika vasta ensi viikolla, jonka jälkeen Kelaan paperit. Sitten Kela käsittelee niitä kaikessa rauhassa viikkoja. Pahimmassa tapauksessa sieltä saa rahaa vasta ensi kuun puolella jos silloinkaan, jos he päättävät olla tavanomaisia vittunaamoja kuten yleensä.
Sossuun on viety papereita jo ajat sitten, mutta niistä puuttuu liitteitä. Asun poikaystäväni kanssa eli he haluavat häneltäkin jotain papereita, mitä ei ole todellakaan ollut helppo saada. Tänään viimein luulin pääseväni viemään loputkin paperit, mutta toisin kävi.

"Henkilö, joka käsittelee näitä papereita ei ole paikalla juuri nyt. En tiedä milloin on. Me emme voi näitä allekirjoittaa ja sitäpaitsi hakijan on itse oltava paikalla, jotta häntä voitaisiin haastatella" 
- Joku hiton täti, kun yritin hakea koulun leimaa yhteen sossun  paperiin poikaystäväni puolesta (koska työt). 

Tässä uskottavasti käy vielä niinkin mukavasti, että kun (tai jos) saan loput paperit koskaan sossuun ja kun päätös sieltä tulee, en saa kuin muutaman hassun lantin, koska elän avoliitossa. Miksi he olettavat, että toisen siivellä eläminen on ensimmäinen ja kaikkein loogisin vaihtoehto? Se kun ei todellakaan pidä paikkaansa.

Luulisi, että hyvinvointivaltiossa ei tarvitsis nähdä nälkää. Toisin on sekin. Ei ole varaa maksaa puhelinlaskua eikä kotivakuutusta, vuokrasta puhumattakaan! Ei ole kertakaikkiaan varaa yhtään mihinkään! Mitä se sellainen elämä on? Päivät menevät siihen, että yrittää vain selvitä ja toivoa seuraavalta päivältä jotain parempaa. Vihaan tätä!

Tähän väliin haluan selvennykseksi sanoa, että en ole mikään kakkosluokan kansalainen. Kohdalleni on vain sattunut äärimmäisen huono tuuri. Elän kaupungissa, joka on yksi Suomen velkaisimmista. Sen vuoksi sillä ei ole vara palkata edes lähihoitajia. Vielä opiskeluni aloittaessa, se oli varma työllistäjä.

Ei tässä tällähetkellä muu auta kuin niellä kaikki paska ja tai hukkua siihen. Illalla saakin sitten taas itkeä itsensä uneen.

Nyt kuitenkin Rammsteinia krooniseen vitutukseen:



maanantai 10. kesäkuuta 2013

Disney ja DreamWorks!

Hei,

ajattelin jakaa kokemuksia kehdesta leffasta, mitkä katsoin eilen ja tänään!
Olen aina rakastanut näiden kahden elokuvantekijän elokuvia. Niissä on aina jotain ihan mahtavaa, jonka takia niitä ei voi missata. Tälläkin kertaa elokuvat ei tuottanut minkäänlaista pettymystä. Elokuvien aikana tuli vuodatettua usea kyynel, naurettuaan  ja hymyiltyä. Tunteet nousee pintaan ja sitä toivoo, että elokuva ei loppuisi ollenkaan. Niitä katsoo siten, kuin olisi itse mukana tapahtumissa.

Ensinnäkin The Rise Of The Guardians - Viisi legendaa, jonka katsoin eilen. Se on DreamWorksin käsialaa.


Elokuva on ollut pitkään katsottavieni listalla ja viimein pääsin sen näkemään. Odotus palkittiin eirttäin hyvin!
Elokuvassa on kyse suojelijoista, jotka suojelevat lapsia pahalta. Heidän tehtävänään on myös ylläpitää lasten uskoa taruolentoihin. Näitä ovat joulupukki, hammaskeiju, nukkumatti, pääsiäspupu ja pakkasukko. Elokuvassa mörkö yrittää saada lasten uskon heihin tukahdetettua ja saada heidät uskomaan itseensä. Lapset luulevat myös, että pakkasukko on pelkkä myytti. Sen vuoksi elokuva on tarina siitäkin, kuinka pakkasukko saa itsensä näkyviin.


Elokuva oli loistava. Idea oli erilainen ja syvemmän puolen sille antoi se, että pystyin samaistumaan Pakkasukkoon todella hyvin.
Suosittelen sitä jokaiselle iästä huolimatta!


Toinen elokuva, jonka olen pitkään halunnut nähdä on Brave - Urhea. Se taas on Disneyn käsialaa.


Tästä elokuvasta minulla ei ollut kamalasti tietoa etukäteen. Tiesin vain, että tämä on Disneyn viimekesänä julkaisema elokuva ja siinä on joku punatukkainen tyttö, joka ampuu jousipyssyllä. Olin kuitenkin utelias tietämään lisää ja koska on kyse Disneyn elokuvasta, se ei voi olla huono. 
Elokuva kertoo siis punatukkaisesta prinsessasta Meridasta, jonka äiti haluaa tehdä Meridasta täydellisen prinsessan ja naittaa hänet jollekin random pojalle. Meridahan ei tästä ilahdu ja menee noidan puheille tavoitteenaan saada käsiinsä loitsu, jolla muuttaa äitinsä. Siinä hän onnistuukin ja lopputulos ei olekaan ihan toivottu. 
Elokuvassa on Disneylle tavanomaisia kauniita lauluja ja älyttämän hyvä ja opettava tarina. Tämän aikana suustani pääsi monta kertaa sana "EI!" ja kyyneleet kyllä valu ihan kiitettävästi. Elokuvan jälkeinen olo oli onnellinen. 
Suosittelen siis tätäkin todella paljon!



Sitten jäänkin odottelemaan lisää mainioita animaatoita näiltä tahoilta! Ehkä sitten kirjoittelen näitä lisääkin! :)




Avaus!

Hay!

Jos tämänkin blogin tästä sitten avaisi.
Tosiaan tarkoituksenani on ihan vain kirjoittaa elämästä ja mitä vaan päähän tulee. Minulla on ollut monen vuoden tauko tällaisten kirjoittelussa ja olen huomannut, että se ei ole tehnyt kovin hyvää. Ajattelin sitten tällä kertaa jatkaa sitä näin online- muodossa.

Jos nyt lyhyesti vähän kertoisin itsestäni.
Olen siis Iina, 21- vuotta. Olen kotoisin Hankasalmelta, mutta nyt olen asustellut Jyväskylässä pari vuotta. Valmistuin lähihoitajaksi toissaviikolla. Lähihoitajaksi siksi, että lukion jälkeen en päässyt amk:iin vaikka monesti hain (nyt ajateltuna se olikin onni, koska ei sosionominkaan hommat enää kiinnostaisi). Menin sitten lähihoitajakouluun, jotta minulla olisi edes jonkinlainen ammatti. Se olikin sitten ainut motiivi. Tästä päätellen siis koko ammatti ei kiinnosta minua yhtään. Myöhemmin kun olen iteäni enemmän alkanut tuntemaan ja tietämään mitä haluan, olen harmitellut että miksi valitsin ammatillisista koulutuksista juuri sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon? Tarjolla kun olisi ollut muun muassa media-assistentti!
     Viime viikon torstaina kävin tietojenkäsittelyn koulutusohjelman valintakokeissa Jamkissa. Lähihoitajakoulutksen aikana halusin palavasti opiskelemaan journalistiikkaa tai muuta viestintää. Hain siihen tänäkin keväänä, mutten päässyt edes valintakokeisiin. Tietojenkäsittely oli ihan uusi idea. Hakuaikana selailin turhautuneena mahdollisuuksia, eikä mikään tuntunut hyvältä. Sitten törmäsin tietojenkäsittelyyn. Luin esittelytekstin monesti ja kiinnostuin. Ehkä tämä on se! Se on ihan jotain muuta kuin mitä olen aina aiemmin ajatellut.

Tietojenkäsittelyn koulutusohjelmasta valmistuttuasi voit sijoittua monipuolisiin asiantuntijatehtäviin. Ammattinimikkeenäsi voi olla esimerkiksi sovelluskehittäjä, järjestelmäasiantuntija, uusmediasuunnittelija, pelisuunnittelija, ohjelmistosuunnittelija, projektipäällikkö, kouluttaja, konsultti tai järjestelmätukihenkilö. Voit myös toimia tietojärjestelmien myyntitehtävissä tai vastata yrittäjänä koko yrityksestä. Koulutusohjelmasta valmistuneet tradenomit ovat työllistyneet hyvin.

Siksi se oli niin jännittävää. Ja mitä enemmän sitä ajattelen, tiedän että siitä ei tule helppoa mikäli tulen valituksi. Teen kuitenkin mitä tahansa sen eteen, että pääsen sellaisiin töihin, jotka miellyttävät minua. Valintakoe meni minusta ihan hyvin ja olenkin luottavasin mielin. Toinen osa minusta on kuitenkin kauhuissaan: mitä jos en vieläkään pääse kouluun? Joudunko jäämään ikuisiksi ajoiksi lähihoitajaksi? Olen pettynyt niin monesti, että pelottaa olla luottavaisin mielin. Hylkäyskirje sieltä kuitenkin tulee.
Mutta ei, nyt vain peukut pystyyn!

Siinä olikin iso esittely uransuunnitteluvaikeuksista ja muusta. Mitähän muuta vielä?
Harrastan kirjoittelua. Enimmäkseen olen kirjoitellut runoja, mitkä yleensä liittyvät omaan elämääni ja ovat olleen keino purkaa mieltä (niitä löytyy muuten täältä) ja niiden lisäki aikoinaan on tullut kirjoiteltua novelleja ja muita tarinoita sekä näitä blogeja. Toinen blogini tässä samassa palvelussa löytyy taas täältä.
Harrastan myös Postcrossingia ja poikaystäväni innoittamana aloitin kokoamaan omaa Warhammer- armeijaa (Vampire Counts) ja niitä olen kasaillut ja maalaillut sekä tietenkin pelannut poikaystäväni kanssa (ja mainittakoon, että Vampire Counts on ollut tähän mennessä erittäin voitokas, koska olen aloittelijana voittanut kaikki tähän asti pelaamamme matsit muahhaa!)

En enää enempää keksi mitä tähän itsestäni kertoisin. Luulen kuitenkin, että tulevien kirjoitusten aikana selviää enemmän jos jotakuta kiinnostaa. Eniwei, kiitos vain jos jaksoit tänne asti lukea ja toivottavasti palaat tänne vielä takaisinkin! :)

Ciao!